2/17/2013

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

Pienen Lansquenet-sous-Tannesin kylän unelias elämä pyörii kirkon ympärillä. Vahvat perinteet ovat rikkomattomia, ja kirkkoherralla on lähes kaikki valta mustiin pukeutuneisiin, sisäänpäin kääntyneisiin kyläläisiin. Tunnolliset messuissa kävijät jatkavat satunnaisten turistien epäluuloista pälyilyä, kunnes maailmaa kiertänyt ja juureton Vianne Rocher saapuu Lansquenetiin pienen tyttärensä Anoukin kanssa juuri ennen paaston alkua, keskellä karnevaalia, ja ryhtyy kirjoittamaan kylän tulevaisuutta uusiksi.
Vianne perustaa Suklaataivas-nimisen puodin vastapäätä kirkkoa ja näyttää ensi alkuun tuovan hieman väriä mustavalkoisena nukkuvaan Lansquenetiin. Hän kohtaa paljon ennakkoluuloja ja välinpitämättömyyttä sekä teeskentelyä ja väkinäistä kieltäytymistä, mutta vähitellen nainen alkaa tutustua vanhoillisiin kyläläisiin ja saada heidän pikku salaisuuksiaan selville. Alusta alkaen niin Vianne kuin kirkkoherra Reynaud tietävät olevansa vihollisia, joskin Viannella on tähän heidän välilleen kehittyvään jännitteeseen magialla selittyvä syy.
Kun Lansquenetiin rantautuu joukko jokimustalaisia, alkaa tapahtua. Muutoksen tuuli puhaltaa kovempana kuin koskaan, kyläläisten kohtalot risteytyvät, salaisuudet paljastuvat ja ratkaisujakin lyödään pöytään. Vianne kääntää muun muassa vanhan ja itsepäisen diabeetikon Armanden, hänen lapsenlapsensa Lucin, alkoholistimiehensä pahoinpitelemän Josephinen ja punatukkaisen mustalaisen Rouxin elämän suunnan. Mutta miten Viannen, Anoukin ja suklaapuodin käy pienessä Lansquenetissa, jossa niin naisten, miesten kuin lastenkin suut ovat jähmettäneet viivoiksi perinteiset kristilliset arvot?

Pieni suklaapuoti on jotain aivan ihanaa, verkkaisesti nautittavaa ja kaikkia aisteja hyödyksi käyttämällä luettavaa tekstiä. Sivua kääntäessä voi haistaa kitkerän kaakaon, mausteiden ja sokerisen pikkulapsen unelman kirjon, ja leivontakuvauksien aikana täyteläisen suklaan maistaa kielen päällä. Joanne Harrisin tarina on satumainen, mystinen, koukuttava ja vatsanpohjaa kutkuttava kokemus. Kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertyminen on syntisen rentouttavaa - romaanin ahmiminen tuntuu palkinnolta, ja siksi se on oivaa lomalukemista. Pienen suklaapuodin kanssa ei saa hätäillä; se on parhaimmillaan hitaasti ja mietiskellen nautiskeltuna.
Kun romaania lukee toista kertaa, vahvana mukanaan vievän tarinan pystyy hetkeksi tiputtamaan toiselle sijalle ja tarkastelemaan teoksen kieltä. Näin paljastuu, ettei se valitettavasti ole aivan mestarillista sanoilla luotujen mielikuvien tykitystä, vaan ennemminkin melko tavallista ja erittäin helposti sulatettavaa kirjainvyöryä. Uskon, että niteen voi siksi ahmaista oikeastaan kuka vain. Kunnioittaakseni kuitenkin Harrisin onnistuneesti rakentelemaa idyllistä asetelmaa ja vahvasti koukuttavaa tarinaa pyydän, että kirja pidetäänkin tällaisena oikein hyvänä kertomuksena. Jos hakee kirjallista mestariteosta, tutkimusmatkaa sanojen luovaan käyttöön tai ihan vain haastavaa lukukokemusta, Pieni suklaapuoti kannattanee jättää hyllyyn odottamaan toista hetkeä. Kun eräs kaunis päivä nenään lehahtaa olematon kaakaon tuoksu ja alkaa tehdä mieli nauttia yksi feikki-ranskalainen, salaperäinen tarina käärittynä kultapaperiin, Harrisin suklaaromaanin aika on koittanut. Oikean hetken tunnistamisesta ei voi erehtyä.

7 kommenttia:

  1. Tosi ihana blogi sulla :)!

    http://saijis.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi ! :)
    tässä olisi toinen liity toki :)
    http://llessismore.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on ikuisesti yksi lempikirjoistani. <3 Ja se elokuva joka kirjan pohjalta on filmatisoitu, on yksi lempileffoistani. <3

    VastaaPoista